Valitsin tämän tutkimuksen tarkasteltavaksi, koska paljon aina puhutaan tietokonepelien haittavaikutuksista, mutta tässä tutkimuksessa on tutkittu mitä hyötyä tietokonepeleistä voi olla lasten kuntoutuksessa:)
Räty, Veli-Pekka (1999). Pelien leikki. Lasten tietokonepelien suunnittelusta sekä käytöstä erityisesti vammaisten lasten kuntoutuksessa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisuja: Gummerus.
Teoksessa tarkastellaan alle kouluikäisten lasten tietokonepelejä. Teos esittelee myös tietokonepelien historiaa monesta eri näkökulmasta.
Varsinaisessa tutkimuksessa on mukana kaksi visuaaliselta esitystavaltaan ja ilmaisultaan eroavaa peliä. Niiden käyttäjinä tutkimuksessa olivat monivammaisten lasten ja nuorten kuntouttajat. Tulokset osoittavat, että tietokonepeli, joka tukee oivaltamista ja antaa lapselle välitöntä palautetta, palvelee myös monivammaisen lapsen kehittymistä. Pelissä onnistuminen edistää itsetunnon kasvua. Tämä taas rohkaisee lasta toimimaan ja olemaan aiempaa enemmän vuorovaikutuksessa muiden lasten ja aikuisten kanssa. Tutkimuksessa selvisi myös, että lapsen edun mukaista on tarjota pelejä, joissa on toisistaan poikkeavia visuaalisia esitystapoja. Näin tietokonepelit tasaarvoistavat vammaisia lapsia myös visuaalisessa maailmassa. Teoksessa todettiin myös, että tietokonepeli ei ole pelkästään pelaamista. Peli opettaa tietokoneen ja ohjelmien käyttöä sekä antaa näin valmiuksia aikuisuuteen, jolloin tietokone on usein työväline.
Käyttäjinä tutkimuksessa olivat siis monivammaisten lasten ja nuorten kuntouttajat, erityisesti puhe- ja toimintaterapeutit. Tutkimusmateriaali ja aineistokokonaisuus koostui kahdesta lasten tietokonepelistä, sekä niiden tekijöiden ja käyttäjien haastattelusta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin. Tämä oli perusteltua, koska aikaisempaa tutkimusta ei aiheesta ollut. Tutkimus on siis aineistolähtöinen. Tutkimuksessa käytetyt pelit olivat: Duck City ja The Tortoise and the Hare. Perusteina pelien valinnalle oli niiden suuret myyntiluvut, tutkimuksessa haluttiin tutkia siis suosittuja pelejä, joilla on paljon käyttäjiä.
The Tortoise and the Hare: on tietokoneajan sovitus Aisopoksen perinteisestä sadusta kilpikonnan ja jäniksen kilpajuoksusta.
Duck City: ei perustu tarinaan eikä satuun eikä myöskään puhuttuun tai kirjoitettuun kieleen. Pelit eroavat visuaalisesti toisistaan paljon!
Mielestäni mielenkiintoisia ajatuksia, eli ennenkuin julistetaan tietokonepelit täysin pannaan, niin on hyvä mietiä myös niiden positiivisia vaikutuksia:)
Varsinaisessa tutkimuksessa on mukana kaksi visuaaliselta esitystavaltaan ja ilmaisultaan eroavaa peliä. Niiden käyttäjinä tutkimuksessa olivat monivammaisten lasten ja nuorten kuntouttajat. Tulokset osoittavat, että tietokonepeli, joka tukee oivaltamista ja antaa lapselle välitöntä palautetta, palvelee myös monivammaisen lapsen kehittymistä. Pelissä onnistuminen edistää itsetunnon kasvua. Tämä taas rohkaisee lasta toimimaan ja olemaan aiempaa enemmän vuorovaikutuksessa muiden lasten ja aikuisten kanssa. Tutkimuksessa selvisi myös, että lapsen edun mukaista on tarjota pelejä, joissa on toisistaan poikkeavia visuaalisia esitystapoja. Näin tietokonepelit tasaarvoistavat vammaisia lapsia myös visuaalisessa maailmassa. Teoksessa todettiin myös, että tietokonepeli ei ole pelkästään pelaamista. Peli opettaa tietokoneen ja ohjelmien käyttöä sekä antaa näin valmiuksia aikuisuuteen, jolloin tietokone on usein työväline.
Käyttäjinä tutkimuksessa olivat siis monivammaisten lasten ja nuorten kuntouttajat, erityisesti puhe- ja toimintaterapeutit. Tutkimusmateriaali ja aineistokokonaisuus koostui kahdesta lasten tietokonepelistä, sekä niiden tekijöiden ja käyttäjien haastattelusta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin. Tämä oli perusteltua, koska aikaisempaa tutkimusta ei aiheesta ollut. Tutkimus on siis aineistolähtöinen. Tutkimuksessa käytetyt pelit olivat: Duck City ja The Tortoise and the Hare. Perusteina pelien valinnalle oli niiden suuret myyntiluvut, tutkimuksessa haluttiin tutkia siis suosittuja pelejä, joilla on paljon käyttäjiä.
The Tortoise and the Hare: on tietokoneajan sovitus Aisopoksen perinteisestä sadusta kilpikonnan ja jäniksen kilpajuoksusta.
Duck City: ei perustu tarinaan eikä satuun eikä myöskään puhuttuun tai kirjoitettuun kieleen. Pelit eroavat visuaalisesti toisistaan paljon!
Mielestäni mielenkiintoisia ajatuksia, eli ennenkuin julistetaan tietokonepelit täysin pannaan, niin on hyvä mietiä myös niiden positiivisia vaikutuksia:)
1 comment:
Tässä jäin miettimään sitä, miksi käyttäjinä tutkimuksessa olivat kuntouttajat eivätkä vammaiset lapset? Vaikka kuntouttajat tuntevat vammaisten lasten maailman, eikö olisi luotettavampaa esimerkiksi pitkällä aikavälillä seurata vammaisten lasten tietokonepelien käyttöä. On tietenkin eri asia, jos tutkimus tavallaan testaa peliä, että voitaisiinko se ottaa käyttöön lasten kuntoutuksessa.
Post a Comment