Tietokonepelit 46- vee!

Tässä vähän historian havinaa meidän blogiin! MIT:n opiskelijat (Martin Graetz, Stephen Russell ja Wayne Wiitanen) kehittivät SPACEWAR- pelin DEC PDP-1 -tietokoneelle vuonna 1961. PDP-1 oli oppilaitoksen aiempiin koneisiin verrattuna todella käyttäjäystävällinen, koska sen pystyi käynnistämään ja sammuttamaan yhdestä kytkimestä. Koneessa oli noin 9 kilon muisti, jonka Spacewar käytti tehokkaasti hyväkseen. Alkuperäistä Spacewar-peliä voi kokeilla MIT:n opiskelijoiden tekemän Java-sovelluksen avulla, joka emuloi PDP-1-tietokonetta. Emulaattorissa toimiva peli perustuu alkuperäisen Spacewarin lähdekoodiin.

Ihan mielenkiintoista tämäkin tietää, vaikka täytyy myöntää että nuo kirjainyhdistelmät meni vähän yli hilseen:)

Jatkoa verkkopelien harrastajista!

Tässä vähän jatkoa siihen, että kuka noita verkkopelejä pelaa. Vähän ehkä erilaisia tuloksia kuin tuossa toisessa tutkimuksessa.

Nottingham Trentin yliopiston suorittama tutkimus paljastaa, että verkkopelit eivät ole sulkeutuneiden nörttien yksinomaisuutta. Tutkimuksen julkaisijat, pelejä itsekin pelaava psykologian tohtori Mark Davies ja professori Mark Griffiths, pohjaavat tutkimuksensa verkossa suoritettuihin kyselyihin, joissa haastateltiin tuhansia Ever Quest-fantasiapelin pelaajia. Tutkimuksen mukaan nykypäivän pelaaja on yhtä suurella todennäköisyydellä hyväpalkkainen 40-vuotias mies tai nainen kuin teini-ikäinen tietokoneharrastaja. Osa nykypäivän verkkopelien pelaajista joutuivat pelikärpäsen puraisemaksi jo ensimmäisen pelisukupolven aikaan, Donkey Kongin ja Atarin menestysaikoina.

Tutkimukseen osallistuneet kuluttavat huomattavan osan vapaa-ajastaan pelien parissa. Peräti neljännes tutkimukseen vastanneista pelaa enemmän kuin 41 tuntia viikossa. Tohtori Davies ei kuitenkaan usko tämän olevan epäterveellistä. "Monet tuntemani ihmiset katselevat televisiota 3-4 tuntia illasta. Useimmissa tapauksissa kyse on vain viihdelajin vaihdoksesta, eikä elämäntavan epäsuotuisasta kehityksestä", sanoi Davies. Peliaddiktio on kuitenkin tunnustettu ongelma, mutta useimmiten se on vain seurausta muun sosiaalisen elämän ongelmista. Ensimmäinen merkki addiktiosta on se, että pelaaminen alkaa häiritä muuta elämää, kuten ihmissuhteita ja työskentelyä.

Daviesin ja Griffithsin julkaisema raportti, "Breaking the Stereotype: The Case of Online Gaming", paljastaa, että 60 % pelaajista on yli 19-vuotiaita, 85 % pelaajista on miehiä, 15 % pelaa yli 50 tuntia viikossa, ja että merkittävä vähemmistö (15 %) valitsee pelissä vastakkaista sukupuolta olevan pelihahmon. "On tärkeää erottaa terve innostus ja addiktio. Terve innostus tuo jotakin elämääsi, mutta addiktio vie jotain pois", totesi Griffiths.

Mielenkiintoista on juuri tuo, että mihin sen rajan sitten vetää addiktion ja innostuksen välille! Mitäs mieltä ootte ja millaisia kokemuksia teillä on verkkopelaamisesta?

Verkkopelien harrastajista!

Verkkopelit ovat yleistyneet viime vuosina paljon ja tässä hiukan tietoa siitä, kuka niitä pelaa.

Tanskalaisen Game Researchin toteuttama tutkimus paljastaa, että verkkopelien harrastajat ovat nuoria ja varakkaita. Tyypillinen pelaaja on 23-vuotias opiskelija, jolla on opiskelusta huolimatta hyvät vuositulot. Pelikone on tavallisesti alle puoli vuotta vanha ja nettiyhteys on 512 kbps:n laajakaistayhteys. Tutkimuksessa selvitettiin verkkopelaajien tapoja ja taustoja USA:ssa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Pohjoismaissa.

Verkkopelaajat eivät enää ole yhtä lojaaleja suosikkipelejään kohtaan kuin aiemmin. Huijaaminen peleissä koetaan vastenmieliseksi ja hankalia pelejä vältetään. Pelien tarjoama vaihtoehtotodellisuus ja sitä kautta tavattavat uudet tuttavuudet koetaan nykyään erittäin tärkeiksi. Lähes 50 prosenttia tutkimukseen vastanneista kertoi tavanneensa pelituttavuuksiaan myös oikeassa elämässä.

Tutkimustilastoista selviää myös, että 95 % pelaajista on iältään 15-31 -vuotiaita ja 95 % on miehiä. Pelaaminen ei ole enää aivan uusi harrastus, sillä 96 % vastaajista oli harrastanut verkkopelaamista jo yli vuoden. Lisäksi tutkimuksen mukaan 64 prosentilla on vähintään 256 kbps:n nopeuksinen nettiyhteys, 75 % on suorittanut nettishoppailua viimeisen kuuden kuukauden aikana ja 95 prosentilla on alle kolmen vuoden ikäinen tietokone. Peleistä suosituimpia ovat toimintapelit, joista eniten pelataan Counter-Strikea ja toiseksi eniten Quakea. Kuusi prosenttia vastaajista kertoi pelaavansa yli 30 tuntia viikossa ja 90 prosenttia tunnusti viettävänsä omasta mielestään liikaa aikaa verkkopelien syövereissä.

Tämä tutkimus vastasi sitä kuvaa, mikä minulla on jo entuudestaan ollut! Kommentteja:)

Tietokonepelien pelaaminen kehittää henkisiä kykyjä?

Tästä ainakin voi olla montaa mieltä, mutta mielenkiintoista on se, kuinka monesta eri näkökulmasta tietokonepelejä on tutkittu!

Iso-Britannian hallituksen rahoittaman tutkimuksen tulokset osoittavat, että tietokonepelien pelaaminen kehittää lapsia henkisesti. Tietokonepelien avulla nuoret pystyvät kehittämään henkisen keskittymiskykynsä huipputasolle. "Säännöllisesti pelaavat näyttävät kehittävän henkisen tilan, jollaista ei aiemmin ole nähty kuin huippu-urheilijoilla tai astronauteilla, joiden elämä perustuu keskittymiseen ja koordinaatioon," totesi tutkimusta johtanut Jo Bryce. "Heidän mieli ja ruumis toimivat paremmin yhteistyössä kuin useimpien pelaamattomien ihmisten," Bryce jatkoi. Tutkimuksen kohteena olleet lapset ja nuoret pelasivat keskimäärin 18 tuntia viikossa, mikä voi vaikuttaa suurelta lukemalta, mutta samalla nuoret myös harrastivat lukemista, liikuntaa sekä sosiaalista kanssakäymistä normaalia enemmän. "Tietokonepeleissä opitut taidot näyttävät siirtyvän reaalielämään," kommentoi Brycen työtoveri Jason Rutter.

Psykologi Mark Griffiths totesi toisen hiljattain tehdyn tutkimuksen perusteella, että säännöllisesti ja maksimissaan kaksi tuntia päivässä pelaavat nuoret harrastavat enemmin liikuntaa kuin ne nuoret, jotka eivät pelaa ollenkaan. Tämä erillinen tutkimus siis vain vahvistaa Iso-Britannian hallituksen tutkimustuloksia. Pelejä järkevinä annoksina pelaavat nuoret myös harrastivat lukemista muita enemmän ja heillä oli keskivertoa enemmän ystäviä. Toisaalta vielä kolmannen rinnakkaisen tutkimuksen mukaan ylenpalttinen pelaaminen on vaarallista. Eräs 16-vuotias poika pelasi 70 tuntia viikossa ja hänellä ei ole ollenkaan ystäviä, paitsi nettituttuja. Poika on kärsinyt myös vakavista sulkeutuneisuuden oireista.

Tässä kohtaa voisi todeta, että kohtuus kaikessa!

Videopelien pelaaminen auttaa kirurgeja?

Kuten jo jossain taisin aikaisemmin mainita, niin minua kiinnostaa tietokonepeleissä enemmänkin niiden hyötyvaikutukset kuin mahdolliset haitat. Tässä yksi mielenkiintoinen näkökulma, kuinka tietokonepeleistä voi olla jotain hyötyä:)

Nintendon ja PlayStationin pelaamisesta näyttää olevan hyötyä kirurgeille. Tutkijat ovat todenneet, että vähintään kolme tuntia viikossa videopelien parissa viettävät tohtorit tekevät noin 37 prosenttia vähemmän virheitä tähystysleikkauksissa ja suoriutuvat operaatioista 27 prosenttia nopeammin kuin virkaveljensä, jotka eivät pelaa videopelejä. "Käytän samaa käden ja silmän yhteistyötä pelatessani pelejä kuin leikkauksissa", sanoi 49-vuotias tri James "Butch" Rosser, joka esitteli tutkimuksensa tuloksia. Tähystysleikkauksia, jossa ihmisen sisällä liikkuvaa miniatyyrikameraa ohjataan peliohjaimen kaltaisella laitteella, voidaan suorittaa missä kehon osassa tahansa.

Rosser sanoi, että tähystysleikkauksissa vaadittava taito vastaa kengännauhojen sitomista metrin mittaisilla syömäpuikoilla. Videopelitaitojen soveltamista tutkinut tutkimus seurasi 33 tohtoria kolmen kuukauden ajan viime vuonna. Jokainen tohtori joutui kokeilemaan taitojaan kolmessa erilaisessa videopelitehtävässä. Videopelitestin tuloksia verrattiin tohtorien normaalien työtehtävien tuloksiin. Rosser on kehittänyt metodin, jossa kirurgiksi opiskelevat joutuvat verryttelemään videopelien parissa ennen astumistaan leikkaussaliin. "Se on kuin jalkapallon pelaaminen, sinun täytyy lämmitellä ensin", sanoi Rosser.

Tästäkin voi tietysti olla montaa mieltä, mutta tarkkuuttahan vaaditaan videopeleissä samoin kuin myös tähystyksissä:) Kommentteja!

Tietokonepelit kehittävät visuaalisia taitoja?

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä tutkimus tietokonepeleistä ja visuaalisista taidoista, jonka lopputulos ei välttämättä miellytä lasten vanhempia. Yhdysvaltalaiset tutkijat nimittäin totesivat, että Half-Lifen ja Medal of Honourin kaltaisten räiskintäpelien pelaaminen kehittää visuaalisia taitoja. Pelaajien kyvyt erottaa yksityiskohtia nopeasti vaihtelevassa ympäristössä sekä selvitä tehtävässään häiriötekijöistä huolimatta ovat erityisen kehittyneitä. Tutkijoiden mukaan pienelläkin pelaamisella on mahdollista kehittää visuaalisia taitoja.

Shawn Green ja Daphne Bavelier asettivat peliharrastajat sekä pelejä pelaamattomat henkilöt psykologisiin testeihin, joilla mitattiin visuaalisia taitoja. Pelaajat suoriutuivat testeistä sekä paremmin että nopeammin. Varmistaakseen, että paremmat tulokset johtuivat tietokonepeleistä, testihenkilöt saivat kymmenen tunnin mittaisen pelikurssin, jonka jälkeen heidät testattiin jälleen. Medal of Honour -pelikurssin käyneiden testitulokset paranivat selkeästi. Osa testihenkilöistä vietti kurssin pelaten klassista Tetristä, mikä ei auttanut parantamaan visuaalisia taitoja juuri ollenkaan.

Herättää minussa ainakin ajatuksia puolesta ja vastaan:)

Lapset ja The Sims-tietokonepeli

Halusin vielä ottaa esille tarkemmin tuota The Sims-peliä, lasten näkökulmasta. Sitä, kun kuitenkin on jonkun verran täällä blogissammekin esitelty, Helenan toimesta. Ja varsin mielenkiintoisella tavalla! Itseänikin kiinnostaisi kokeilla!!!:)

Mutta asiaan, siis Ermin, Mäyrän ja Helion tekemän tutkimuksen mukaan The Sims- elämäsimulaattori sai ylivoimaisesti eniten mainintoja 10 - 12-vuotiaiden lasten keskuudessa. Artikkelin kirjoittajat kyseenalaistavat kuitenkin ajatuksen siitä, että The Sims olisi pelkkä peli, nimittäin he kuvaavat sitä enemmänkin digitaalisena leluna.

Olennaista simualaatiossa on pelihahmojen päivittäisen elämänkulun ohjaileminen. Pelillisiä haasteita tuovat simulaatioon kuitenkin pelihahmojen monet tarpeet: pelaajan täytyy oppia ymmärtämään keskeisimpien muuttujien (nälkä, mukavuus, hygienia, rakko, energia, hupi, sosiaalisuus, huone) suhteet voidakseen edistyä simulaation hallinnassa.

Kirjoittajat pitävät The Simsiä eräänlaisena digitaalisena nukkekotina, joka mahdollistaa monenlaisen rakentelun, leikkimisen, kokeilun ja tarinankerronnan. Tutkimuksen mukaan näyttäisikin, että The Sims on juuri tyttöjen suosiossa. Päätän tämän referoinnin erään 12-vuotiaan tytön haastatteluesimerkkiin:

"Siinä [The Simsissä] saa ihan kokonaan rakentaa. Ja talojen rakentaminen on toisaalta hauskempaa kuin puistojen. ...Esimerkiks siinä Sim Kaupungissa, siinä vaan pitää pistää niitä taljoa eikä sitä saa sitten ollenkaan päättää millanen se on sisältä." (Jenna 12 v)

(Digitaaliset lelut ja maailmat: pelaamisen vetovoima; Laura Ermi, Frans Mäyrä & Satu Heliö; Teoksessa: Lapsuus mediamaailmassa: näkökullmia lasten tietoyhteiskuntaan)